Odotusta

Nyt on reilu pari viikkoa mennyt astutuksesta, tietysti kovasti mietityttää että onko Siirillä tulossa penneleitä. Siirillä on normaalia huonompi ruokahalu, monesti jää kupin pohjalle puolet raksuista. Normaalisti Siiri on tosi ahmatti, kyllähän nytkin menee sutjakasti alas muut "makupalat" kuin se ruoka. Esim juusto, kurkkusiivut ja salaatin lehdet viedään melkeinpä vanhus Tootsielta suusta. Aamulla pitää tosi kauan leikkiä palloleikkejä ja käydä ulkona ennen kuin voi käydä katsomassakaan ruokakuppia. Pari kertaa on jopa tullut sellainen vesinen röyhtäisy aamulla. Toinen juttu mikä vaikuittais lisääntyneen on isännän mahan päällä istuminen/makaaminen ja rapsuttelujen vastaanotto. Silmät menee viiruiksi Siirillä noissa nautintahetkissä. Ainahan se on tykännyt olla sylissä, mutta nyt on vielä mukavampaa ilmeisesti. Luulin muuten että olin saanut sen vieroitettua tai että se olis niin aikuistunut että alkaa nukkuun omassa sängyssä tai siis korissa. Koska aika hyvin on ollut siellä muutaman viikon. Mutta nyt trimmauksen jälkeen se on taas aika tiivistii kyljessä, no olen vähän sellainen vilukissa niin mikäpä siinä että se on lämpöpatterina. Voipii olla että en malta olla käymättä ultrassa, mutta vielä pitää ootella pari viikkoa.

Sitten vähän juttua myös Tootsiesta, välillä huolestuttaa että mummu jotenkin alkanut enemmän vanhentumaan/rauhoittumaan, no kohtahan on 15,5 v etappi saavutettu. Eilen oli kyllä kiva kun käytiin metsäkävelyllä ja laukkas menemään kovasti. Hyvin se seuraa että missä "mami" liikkuu, siitä huomaa ettei se halua yksin jäädä metsään, vaikkakin marjamättäät (vieläkin!!!) on kovasti kiinnostavia. Tänäänkin oli sitten kyläkävelyllä tosi reippaana, meni jopa hihnassa edelläkin, monesti pakkaa jo kävelemään pari askelta mun takana. Osaksi ehkä johtui siitä että kompanjooni Siiri pääsi pönkittämään (taas kerran) hieman isompaa egoaan kuin mitä ruumillinen koko on. Eli metsätiellä oli sellainen kelpparin kokoinen x-rotuinen koira irti, oman tonttinsa vieressä. Siiri hoksasi sen tietty ja päästi kunnon sarjan haukkua johon mummu sitten kans yhtyi. Niinpä vastapuolen koira luikahti nopeasti takaisin omalle pihalleen ja isännän jalkojen juureen. Terrieristi-pahikset taisivat kasvattaa mainettaan..... Ja olivat aika pollean näköisiä sen jälkeen ja Tootsiekin viipotti laukkaa eteenpäin häntä pysytyssä.

Lisäsin tuonne Siirin sivulle yhden näyttelyarvostelun ja tuonne kasvatus sivulle Aigosta videopätkän (joo kuvaaja ois pikkasen ehkä voinu zoomata koiraan).