tiistai 4. joulukuuta 2012

Kestää.....



Pikapäivitystä pikkuisen. Siirillä on meneillään 64 vrk jos lasketaan esimmäisestä astutuksesta. Tänään on viimeinkin lämpö laskenut ja ruokahalu mennyt, tiivisti on tuossa sohvalla maannut. Välillä läähättelee välillä nukkuu. Uloskin pitää kyllä kovasti ylipuhua. Jospa kohta nähtäisiin ketkä siellä masussa pelaa jalkapalloa. Siiri tykkää nyt nukkua osittain jonkun lämpimän päällä, ekassa kuvassa paras kaveri Tootsie on tyynynä. Muuten Siiri on myös tällännyt oman masunsa myös välillä niin että se on vanhuksen selän päällä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Saako jo valita?

Odottavan aika on pitkä, nyt tuntuu että nämä viimeiset kaksi viikkoa ennen Siirin synnytystä on niin pitkät. No nyt ei onneksi ole kuin reilu viikko jäljellä. Pentuleirin valmistelut on tehty jo toissa viikolla. Eli makkarissa on pentulaatikko ollut jo reilun viikon. Lopuksi päädyimme tekemään siitä poliisi-Siirille vankilan, neiti kun tuli sieltä joka yö mun viereen nukkumaan sittenku just olin melkein nukahtanut. Hyvin ajoitettu niin etten enää jaksanut alkaa ajamaan sitä pois unen pöpperössä. Aamulla pentulassa sitten Tootsie kuorsaili tyytyväisenä. Ajattelin että tässä käy vielä niin että pennelit syntyy kans sinne sänkyyn meidän viereen, niinpä pentulaatikon ympärillä on nyt sitten kompostiaidoista tehty häkki. 



Tässä taitaa käydä niin että pallot pitää nostaa jonnekkin jäähylle, eipä tuo taida olla hyväksi syöksyillä niiden perässä täällä meidän laminaattilattialla.  Välistä mami yrittää vielä tunkea itseään kirjakaapin alle oikein tosissaan niiden perään. Ja tasaseen tahtiin leviää vielä muutkin lelut tuosta lelulaatikosta pitkin huushollia.Toisin sanoen Siiri on tosi pirteä ja käytiin eilenkin 40 minuutin lenkki.





 Tänään oli sitten eka kerran kun tunsin kuinka pennut "potkiskelee" masussa. Aika siistiä, ne on niin lähellä eikä yhtään tiedä että mitä sieltä tulee ja kuinka monta. Ainakin oli sellainen ketjureaktio että ku yks liikuskeli oikealla puolella niin toinen potkas takas vasemmalta. Jos saa valita niin otan tuon oikean puolen hepun, se tuntuis olevan oikea Siirin poika. Sen verran sitä vissiin ärsytti käsi siinä vatsan kupeella kun piti koko ajan potkia vastaan ja kauan aikaa se näkyi siellä verryttelevän ;-)). Sitten on niin hauska kun Siiri on niin cool ja sitä ei yhtään mietitytä että ketkä sen vatsassa hilluu. Raukena vaan venytteli ja nukahti välillä ja näki jotain juoksu unia, kun kaikki tassut väpätti kattoa kohden yhtä aikaa. Luontoäiti osaa nämä hommat aika hyvin vissiin hoitaa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Belly, belly


Kyllä se kasvaa, vai mitä? Tässäpä muutama kuva masusta, just vasta otettuja. Maitobaari on kans kunnolla paisunut. Vielä on n. 3 viikkoa aikaa H-hetkeen. Siiri on jonkin verran rauhoittunut, siis että nukkuu vähän enemmän. Ja nauttii vielä enemmän masun rapsutuksista. Mutta leikki kyllä maistuu kans, tuo pallo on kestosuosikki ja sitä pitää joka päivä useampaan otteeseen huiskia sohvan alle. Masu on aika karvaton, vähän sitä ajelin viime viikkoista ultraa varten ja trimmauksesta on nyt kohta kuukausi. Siirillä ei karva ole mikään super paksu mutta ihan OK.
Agilityfriikilla eli mulla alkaa pikkasen nyt polttelemaan kun ei oo treenannu pariin kuukauteen. Kun näkee jonkun video pätkän niin tekis mieli testailla itse kans. Treenejä vetäessä vois vaikka näpätä jonkun koiran ja testata. Toiset päivittelee naamakirjaa kisatuloksilla ja -reissuilla. Itse ei oo haisuakaan että missä ja koska niitä kisoja on, ei ole tullut vilkaistua kisakalenteria ollenkaan. Pitää lohduttautua ettei se niin kauhean mukavaa ole tähän vuodenaikaan ajella pitkiä matkoja pimeässä. Kasvaapa harkkahalut ja motivaatio. Millainenhan Simppu on harkoissa sitten ens vuonna sitten kun on saanut olla niin kauan aikaa tauolla?  Onko rauhoittunut vai ihan lentoharakka? Niin ens vuonna...... 
Pentuleirin valmistelut on käynnistyneet. Lauantaina käytiin ostamassa "pissamattoa" ja alustoja pentulaatikkoon (alustojahan ei ookkaan yhtään ennestään...hehe). Siis "pissamatto" on tuollaista muovimattoa joka tulee siihen pentuleirin alle, suojaamaan lattiaa. Pentuaitaustakin on jo soviteltu tuohon rapun alle. Digitaalivaaka on kans kaapissa oottamassa punnituksia.  Jänskättää, jänskättää. Ei nyt sentää käydä toista kertaa ultrassa, mutta mietityyttää että montako niitä siellä on. No vielä pitää vaan ooooooottaa. 
Mitähän Tootsie tykkää sitten penneleistä, aina tykännyt omistaan aivan hulluna. Leikittänyt niitä ja antanut eka pentujen imeä vielä 11 viikkoisinakin. Onkohan se vaan yhtä cool kun on nykyään muiden ku Siirin kans. Siirin kans se leikkii ja hoitaa sitä, mutta muille se on sellainen vanha rouva, joka ei ees päätään turhaan letkauta.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Bye, bye Jestas

No ei sitten tullutkaan tuo Jestas kennelnimeksi, eipä ollunna FCI hyväksyny sitä. Oli yks kennelnimi joka liippas niin läheltä ilmeisesti. Hmmm, ja mulla alko olla niin hyvä sarja noita poliisi-nimiä siihen Jestaksen jatkoksi. Siiriä kun jotkut pakkaa kutsumaan poliisiksi, mistä lienee johtunee. Ei kai se ketään pakkaa komentamaan. Nyt pitää jättää se nimivaihtoehto Jestas Musta-Maija pois mielestä. Ruotsissa nyt menee sitten kakkos vaihtoehto hyväksymiskierrokselle eli se ompi sitten Överhus se mun kennelin nimi, jos se kaikille sopii, tammikuussa tulee viimeistään vahvistus. Nyt sitten taas miettimään nimivaihtoehtoja tuohon perään.

Siirillä on meneillään sitten 37 vrk, ja 26 jäljellä, ooops! Nytkin aamulla vielä rykäisi sellaisia märkiä länttejä ja katseli kieroon vaan minua kun näytin raksukuppia. Vanhuskin sitten myötäeli ja oksenteli aamukävelyllä....? No myöhemmin maistui kyllä Siirille ruisleipäsiivu ja kananmuna ja tyhjeni se raksukuppikin sen jälkeen. Oli pikkuinen sitten tyytyväisen näköinen kun tais tulla masu aika täyteen.

Hokasin toissa iltana että hei, mullehan tulee se pentu kans. Siis sen takiahan tämä astutus on tehty. Mutta en oo jotenkin huomannut että voin alkaa miettimään koulutusjuttuja ja sellaista. Ja laskeskelin että oompa sittenkin ajoittanut hyvään aikaan tuon astutuksen. Ensiksi jos ois tapakasvatuskurssi huhti-toukokuussa niin voipi mennä sinne. Huhtikuusta alkaen voi raahata pennun mukanaan jo kaikenlaisille kisareissuille, kun kaikki rokotukset on jo "purreet", hyvää sosiasalistamista ja totuttamista. Ja vielä bonuksena voi aloittaa agitreenit kesällä ja esim tehdä kaikenlaista kivaa omalla pihalla, keppikuja here we come. Olen noilla bordereilla pitänyt sellaista 7 kk ikää sopivana aloittaa agilityharjoituksia vähän säännöllisemmin, ja pennuthan on sopivasti kesäkuun alussa siinä iässä. Minusta on kiva suunnitella millaisella systeemeilla uutta koiruutta aletaan aivopesemään agilityn ihanaan maailmaan. Eli vanha tuttu kosketusalusta ainakin naksuineen käyttöön ja kontakteille 2 on 2off pysäytys. Jos äitiinsä tulee niin on tuo puomin vauhti sellainen että meikäläinen ehdi tehdä kovinkaan kummoisia ohjausliikkeitä puomin päässä, jos vielä haaveilisi niistä juoksukontakteista. Ja niiden opetus on niiiiiiiin aikaa vievää kans. Sitten noita siivekkeen kiertoja otetaan kans, Siiri Kepposella on minusta tullu niihin hyviä juttuja. Ja taitaapi kannattaa aika aikasin aloittaa putkijarrut, ne tuon neidin kanssa kyllä on vieläkin hukassa. Mitenhän se keinu, oisko pysäytys nyt sitten siinäkin maassa vai itse keinulla?, A:n kontaktista taitaa tulla juoksu ja kaikenmailman kikkailyhyppykuviota pitää tämän kanssa muistaa harjoitella kans. Pitää kaivella DVD:tä esiin ja mietiskellä näitä juttuja.

video
Viime viikonloppuna käväisin kuunteluoppilaana hyppykoulutuksessa, ja sitä kyllä voin suositella kaikille. Agiradalla on aika paljon niitä hyppyjä, ja oikealla tekniikalla niistä saa parempia/nopeampia suorituksia. Siirin kanssa on käyty jo 2009 hyppytekniikka koulutuksessa, ja niinpä hokasin että voihan niitä varmaan tehä nytkin vaikka se on raskaana tuossa kotipihalla. Eli pari kertaa on nyt tehty sellaista harkkaa. Joskus sitä tajuaa asioita myöhään, mutta kuitenkin eli mummu-Tootsie on saanu kans ottaa nyt sitä sarjaa parina kertana, tekee jumppa hyvää senkin jaloille. Miksen oo tajunnu aikaisemmin! Hieman vaikeaa kun se on heti täpinöissään kun se huomaa että jotain agimaista touhutaan. Vaikea saada sitä pysymään paikoillaan kun se on melkein kuuro. No siinäpä meillä haastetta ja touhuamista. Arkistojen aarteista löysin Siiristä tuollaisen sillon 2009 vuoden ikäisenä otetun hyppykoulutus pätkän. Aika hyvin se osaa siinä jo keskittyä eteenpäin tuijotukseen.    

perjantai 2. marraskuuta 2012

Joo, joo minusta tulee iskä!!!

Tänään käytettiin Siiriä ultrassa. Ja näkyihän siellä borderinalkuja. Ei kuitekaan huisin montaa mutta pari ainakin vilkkui ultrassa. Nyt alkaa jännääminen että montako sieltä tulee, ultra on aina vähän sellainen arveluttava. Mutta ei ainkaan kaheksaa....eli meille ei sitten jää kuutta tänne omiin nurkkiin. Noin vähän välistä vähän pelotti, kun paras pennunmyyntiaika on varmaan just ennen kesää. Ihanaa kun kuitenkin tulee pentuja, ja Aigosta tulee siis iskä. Haettiin Siirille jo äitiruokaa, nyt ollaan sitten puolivälissä ja laskettu aikahan on tuolla 3-5.12 vaihella, toivottavasti kaikki menee hyvin. Pitää jatkaa noiden astutus/pennutus kirjojen lukemista. Välillä tietty kauhistuttaa mitä kaikkea voi sattua, käy ehkä samalla lailla kun aikoinaan Tootsien kohdalla. Lopussa alkaa toivomaan että kunhan vaan narttu selviää siitä hengissä. No, synnytykset on aina mennyt hyvin ja borderithan on sellaisia "luonnollisia" koiria joitten maailmaa ei paljon mikään hetkauta.
Samalla reissulla tutkittiin Tootsieta, kun se vähän yskii ja läähättelee. Sydän oli priima kunnossa ;-)))), veriarvot kohillaan, paitsi pari arvoa jotka hiemän näytti jotain tulehdusta. Valkoiset verisolut kuitenkin ihan normaalit. Koska imusolmukkeet oli vähän paisuksissa kaulan auleella, sai mummu 10 vrk tulehduskipulääke kuurin. Ehkä sitä sitten saa pikkuisen jo hengästyä kun kohta tulee 15,5 v. täyteen. Toinen juttu mikä keksittiin oli että laitetaan meidän ajokoira Mollylle tuonne ulkokoppiin heinästä pehmuste. Kun sillä on niin vaikea pitää mitään siellä, se syö kaiken. Alustat, lelut, ovet, listat, hihnat, kaulapannat, osan tavaroista se pitkäkoura on vetänyt sinne 5x5cm verkon läpi. Tänään laitettiin sille laidat ja heinää sinne, ja heinän se antoi olla rauhassa. Mutta olisko ollu siinä pari minuuttia niin pissas niihin heiniin, hohhoijaa. No toivottavasti se kuitenki nyt onnistuis, kivempihan se on pehmeällä makoilla. Tämä tällä kertaa, nyt oon lisännyt tuonne sivuille Aigon ja Siirin sukutaulut. Siellä on kuvat niistä koirista, joista olen löytänyt.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Syksy kiva?



Olipa tänään hieno päivä. Käytiin koiruuksien kanssa metsälenkillä ja oltiin kuin satumetsässä, puut ja sammaleet ja heinänkorret oli niin hienosti huurteisia. Ja mikä oli hienointa, suot on jäätyneet ja nyt pääsee vaikka minne kävelemään. Suosittelen muillekkin kyllä, on vähän niinkuin kun pääsis hangella hiihtämään vähäs minnekkin mutta nyt vielä kävelemällä. Täällä meidän lähellä on niin paljon märkiä paikkoja että kesälläkin saa mennä kumpparit jalassa metsälenkille, siis kun meen muutaman kilometrin päähän tuosta E4:sta johon ei oo niin pitkä matka meiltä. Niin nyt oli ihan erillaista, me like. Ja aurinko oli niin kirkas ja lämmitti jopa. Vähän sellainen avaruustunnelma tuli hiljaisuudessa. 
Siiri jatkaa nirsoiluaan ruuan kanssa. Mutta kananmuna ja raejuusto tekee kauppansa. Täytyy tilata aika sinne ultraan ens viikolla että saa tietää kannattaako sitä lihottaa. Mutta jos pitäis veikata niin luulen että sieltä jotain on tulossa.
Hippu cairnterrieri serkku käväs tänään kylässä, ja nyt on kyllä tylsä kausi. Sen kanssa ei Siiriä nyt yhtään leikitytä. Mutta omineen tai minun kanssa kyllä pallot liikkuu. Se on niin hauska heppu, leikin sen kanssa illalla lattialla. Sillä oli sen "kissapallo" ja sitten jostain teurastetusta pehmolelusta korva, ja kovin oli kallisarvoisen näköiset aarteet. Molemmat yhtä aikaa suussa, no onhan sillä joskus siellä 2,5 "kissapalloa" yhtäaikaa. No kuiteski se on niin täpinöissään pienestäkin ja innostuu kun uhkailen ottaa sen leluja. Tulee lähelle ja on niin jäykkänä ja salamana pois jos olen ottavinani lelua. Ees taas kierros tietsikka huoneeseen ja sitten taas kärkkymään että saatkos kiinni. Välillä sitten kun otetaan vetoleikkiä niin ottaa oravaotteen kädestä etutassuillaan ja tyrkyttää ja tyrkyttää että ota kiinni, ota kiinni. Tuli itsellä mieleen että pysy aina tuollaisena.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Odotusta

Nyt on reilu pari viikkoa mennyt astutuksesta, tietysti kovasti mietityttää että onko Siirillä tulossa penneleitä. Siirillä on normaalia huonompi ruokahalu, monesti jää kupin pohjalle puolet raksuista. Normaalisti Siiri on tosi ahmatti, kyllähän nytkin menee sutjakasti alas muut "makupalat" kuin se ruoka. Esim juusto, kurkkusiivut ja salaatin lehdet viedään melkeinpä vanhus Tootsielta suusta. Aamulla pitää tosi kauan leikkiä palloleikkejä ja käydä ulkona ennen kuin voi käydä katsomassakaan ruokakuppia. Pari kertaa on jopa tullut sellainen vesinen röyhtäisy aamulla. Toinen juttu mikä vaikuittais lisääntyneen on isännän mahan päällä istuminen/makaaminen ja rapsuttelujen vastaanotto. Silmät menee viiruiksi Siirillä noissa nautintahetkissä. Ainahan se on tykännyt olla sylissä, mutta nyt on vielä mukavampaa ilmeisesti. Luulin muuten että olin saanut sen vieroitettua tai että se olis niin aikuistunut että alkaa nukkuun omassa sängyssä tai siis korissa. Koska aika hyvin on ollut siellä muutaman viikon. Mutta nyt trimmauksen jälkeen se on taas aika tiivistii kyljessä, no olen vähän sellainen vilukissa niin mikäpä siinä että se on lämpöpatterina. Voipii olla että en malta olla käymättä ultrassa, mutta vielä pitää ootella pari viikkoa.
Sitten vähän juttua myös Tootsiesta, välillä huolestuttaa että mummu jotenkin alkanut enemmän vanhentumaan/rauhoittumaan, no kohtahan on 15,5 v etappi saavutettu. Eilen oli kyllä kiva kun käytiin metsäkävelyllä ja laukkas menemään kovasti. Hyvin se seuraa että missä "mami" liikkuu, siitä huomaa ettei se halua yksin jäädä metsään, vaikkakin marjamättäät (vieläkin!!!) on kovasti kiinnostavia. Tänäänkin oli sitten kyläkävelyllä tosi reippaana, meni jopa hihnassa edelläkin, monesti pakkaa jo kävelemään pari askelta mun takana. Osaksi ehkä johtui siitä että kompanjooni Siiri pääsi pönkittämään (taas kerran) hieman isompaa egoaan kuin mitä ruumillinen koko on. Eli metsätiellä oli sellainen kelpparin kokoinen x-rotuinen koira irti, oman tonttinsa vieressä. Siiri hoksasi sen tietty ja päästi kunnon sarjan haukkua johon mummu sitten kans yhtyi. Niinpä vastapuolen koira luikahti nopeasti takaisin omalle pihalleen ja isännän jalkojen juureen. Terrieristi-pahikset taisivat kasvattaa mainettaan..... Ja olivat aika pollean näköisiä sen jälkeen ja Tootsiekin viipotti laukkaa eteenpäin häntä pysytyssä.
Lisäsin tuonne Siirin sivulle yhden näyttelyarvostelun ja tuonne kasvatus sivulle Aigosta videopätkän (joo kuvaaja ois pikkasen ehkä voinu zoomata koiraan).